Viimeisen parin vuoden kuuma peruna julkisessa keskustelussa
on ollut nuorten syrjäytyminen. Jos siitä todella haluttaisiin puhua, niin
pitäisi puhua myös tästä:
Kajaanista lakkautettiin hyvin toiminut lastentarhanopettajien
koulutus vuonna 2006 siirtämällä se Ouluun. Monet pitävät tätä Kajaanin alasajon
alkuhetkenä, sillä Kajaani on itse asiassa paikka missä varhaiskasvatuksen
koulutusohjelma kehitettiin ensimmäisenä Suomessa. Varhaiskasvatuksen
tutkimustoiminta oli Kajaanissa myös hyvällä uralla juonellisen oppimisen
kehitelmineen jne. Lyhyesti sanoen, homma oli menestys ja palveli tarkoitustaan
koko yhteiskunnan mittakaavassa.
Kun varhaiskasvatus siirrettiin Ouluun, valmistumisprosentti
romahti. Kainuu ja Ylä-Savo ajautuivat lähes välittömästi lastentarhanopettajapulaan.
Lopulta Kajaanin tutkimustoiminta ajettiin myös alas. Mitä tarkoitusta tämä sitten
palveli koko yhteiskunnan mittakaavassa? Toistaiseksi kukaan ei ole vastannut.
Harvat ovat suostuneet edes moista kysymystä pohtimaan.
Maailmanpankin laskelmien mukaan varhaiskasvatus on
tuottavin investointi mitä yhteiskunta voi koulutuksen saralla tehdä.
Kajaanin opettajankoulutusyksikössä työskennelleen
haastattelusta:
”X: kylhän tuolla niinku, ne ihmiset jotka tietää asioista
niin ymmärtää sen että pitäs tän niinku edetä toisenlailla, ja tiedetään niinku
tääki tiedetään nää taloudelliset laskelmat joiden mukaan niinku se kansakunnan
tulevaisuuden kannalta on merkittävintä se että jos koulutukseen satsataan niin
se satsaus pitäs tehdä varhaiskasvatukseen koska sillon niinku ennalta
ehkästään kaikkein eniten näitä myöhempiä työttömyysjuttuja ja mielenterveysjuttuja
ja kaikkee tämmöstä
T: no miten tää sun mielestä menee suhteeseen esimerkiks
tähän presidentin syrjäytymiskampanjaan?
X: no tietysti jokaisen aikuisen on pidettävä huolta lähellä
olevista… (naurua)
T: ja leivottava…
X: …nuorista
T: …pullaa lapsukaisille
X: niin onhan sekin ihan kiva ku pulla tuoksuu (hahaha)
mutta tuota, eihän se nyt tietenkään riitä
V: hulot (mäyräkoira tavoittelee pullaa, veikko kieltää)
V: hulot!
T: onko tämä jotakin näköalattomuutta sitten että ei nähdä
sitä merkitystä?
X: hmm
T: sen kehityksellisen otteen merkitystä, että sitäkin
tarvittas?
X: kyllähän sitäkin tarvittas ilman muuta
T: että hoivalle nähään se merkitys mutta ei sille
kehitykselliselle otteelle
V: onks tässä puheen tavassa ikään kuin, koetko että siinä
on yleisesti jotain vastuunpakoiluakin, selitetään miksi ei tarvii tarttua
näihin?
X: mä en kauheesti..
V: presidenttihän kanssa sanoi, että hän ei niinku puutu
hallituksen..
T: ja tarvitaan muutakin kuin ammattilaisten, ammattilaisten
näkemystä että kaikilla pitää olla vastuu, jokaisella meistä
X: tietysti kaikilla on vastuu, mutta sillon ku sanotaan
niin, niin todellakin se että mitä niinku voitas tehdä järkevillä päätöksillä
ja isommilla ratkasuilla niin nehän jää sitten tekemättä”